keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Caarnan toinen ratsastuskerta

Tänään oli vuorossa taas Caarnailua ja nappasin tällä kertaa Jullen mukaan avittamaan ja kuvaamaan. Tallilla pistettiin vauhdilla C kuntoon ja suunnattiin kentälle. Hyppäsin nyt samantien selkään ja aloitin käppäilemään. Caarna oli tänään yllättävän laiska, vaikka se on muutenkin enemmän eteenpäin tungettava kuin pidätettävä, joten otin kepin käteen heti.

Orhi hörhöttelemässä ohikulkevalle ravurille.
Raipan avulla sain Caarnaa vähän paremmin liikkeelle ja se alkoi edetä ihan hyvin. Caarna on todella varman tuntuinen ratsastaa ja se on tosi hyvä suustansa. Sivulle vieviä pohjeapuja se ei vielä ymmärrä, mutta eteen osaa pohkeesta mennä. C:n kanssa nyt pidän alkuun ihan tärkeimpänä sitä, että se liikkuu haluamaani askellajia haluamaani suuntaan ja on rento, sekä tyytyväinen.


Pyörittelin Caarnaa jonkin aikaa käynnissä ja se tuntui siinä ihan hyvältä. Oli positiivinen yllätys, että se alkoi näinkin nopeasti luottamaan käteeni ja rentoutumaan. En vielä siltä mitään vaadi. Pikkuhiljaa kun kunnollinen rentous löytyy, voin alkaa vaatia paremmin takaosaa mukaan ja näin ruveta ratsastamaan heppaa pikkuhiljaa enemmän "oikein". Loppua kohti ravailin rentoa ravia kenttää ympäri. Vaikka Caarnan kanssa siirtymiset ovat vielä aika kehnoja, pysyi rentous myös läpi siirtymisen.



Näyttää että mä vedän suusta ja Caarna olisi vahva kädelle, mutta ei, C on yllättävän kevyt ja tässä on luulutavasti jonkinasteinen kääntäminen menossa. Kun kääntäminen tapahtuu vielä pääosin vain ohjalla...
Mä oon kyllä lyhyessä ajassa tykästynyt tähän heppaan tosi paljon! On aina ilo mennä sen luo ja sen kanssa on oikein mukava touhuilla. Nyt kun Caarnan kanssa ratsastelujututkin alkaa olla ihan hyvällä mallilla, on oikeasti tosi kivaa tehdä sen kanssa hommia! Nyt alkuun olen ollut aikalailla riippuvainen kaverista tallilla, kun olin joko tarvinnut taluttajaa tai kiinnipitäjää kun nousen selkään, mutta pian pystyn jo yksinkin käymään ja saatetaan päästä jo maastoonkin kohta. 

Halusin tulla päivittämään tämän päivän ratsatuksista kuvien kera, vaikkei mitään ihmeellistä olekaan. Ajoin tänään myös oikealla ravihepalla, Yrkillä!! Tosin vain kävelytin, mutta ihan sama... Onko tällaiset lyhyet ratsastuspostaukset ihan tylsiä? 

-Emmi

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kallella kopotusta ja raviaskeleita!

Mä haluan postata, vaikka mulla ei siihen olisi ihan kamalasti nyt aikaa. Huomenna heti aamusta mennään Yrkin kanssa radalle, joten nukkumassa mun pitäisi jo olla. Tänään oli kuitenkin kiva heppailupäivä, joten mun on pakko postata kuvapainoitteisesti tän päivän kopotteluista.

Meillä oli Ainon kanssa suunnitelmana, että käytäisiin tänään niin Ainon hepan Kallen luona, kuin Caarnan luonakin. Aamulla sitten saatiin idea, että minä ratsastaisin myös Ainon hepalla, eli ei kun tuumasta toimeen. Ulkona oli reilut 30' lämmintä varjossa, joten voimat olivat jo pelkän kuumuuden takia nollassa. Ratsastin silti Kallen alusta loppuun ihan itse Ainon huudellessa neuvoja. Kalle oli kyllä tosi kivan tuntuinen ukkeli ja nyt kun itsekin jopa halusin yrittää ratsastaa, onnistui meillä paremmin kuin ennen. Ratsastuksen jälkeen olin päästä varpaisiin hiessä ja jouduin kamppailemaan, että jaksoin enää selästä käsin Kallea kävelyttää auringonpaisteessa loppuun.


tää sama sisäkäsi!!!
Kahtokeepa mun jalkoja tässä ja.... (alaspäin..)

Tässä??? Miten mä saan niiden pituutta muutettua noin :D
Hoitelin Kallen pois ja suunnattiin Caarnan tallille. Siellä vaan poni valmiiksi ja kentälle. Aluksi pyöritin ukkelia ihan muutaman ympyrän verran liinan päässä, kunnes Aino narun päähän ja minä selkään. Alkuun käveltiin taluttajan kanssa muutaman kerran kenttää ympäri, harjoiteltiin pysähtymistä ja pohkeesta liikkeelle lähtöä. Seuraavaksi jäätiin liinan päähän ympyrälle pyörimään, missä siinäkin jatkui pysähdykset ja pohkeiden harjoittelu. Tosi nopeasti putte älysi eteenpäin vievän pohkeen ja nyt siinä ei olekaan enää mitään ongelmaa. Seuraava askel oli päästää Aino pois paahtavasta helteestä, eli jäimme Caarnan kanssa kävelemään kaksi. Pysähtelimme, vaihtelimme suuntaa ja teimme kaikenlaisia kiemuroita. Heppa oli kokoajan tosi nätisti, joten uskalsin kokeilla ravata. Liinan päässä Caarna osaa nostaa ravin melko hyvin "ra-vi" käskyllä, joten pystyin soveltamaan käskyä selästä käsin ravaamiseenkin. Poika nosti ravin tosi hienosti ja jatkoikin ihan rauhallisesti eteenpäin. Ravailimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen kenttää ympäri, kunnes heppa sai paljon kehuja ja lopetimme reenin siihen.



Mä pieni vai heppa iso.. Caarna on villisti heittämällä 155-160cm korkea?


Ravi pyörii tähän suuntaan paljon huonommin, niin kuin kuvista näkyy.


Caarnalla on ravilinjan suokiksi mun mielestä tosi nätti ravi kun se liikkuu kunnolla eteen! Ratsastajan kanssa se ei vielä uskalla liikkua reippaasti, enkä ensimmäisellä kerralla sen koommin mitään voinut vaatiakaan, kunhan liikkui haluttua askellajia, mutta liinan päässä siltä on muutamia nättejä askeleita näkynyt!


Mut nyt ei maha mittään, pakko on painua nukkumaan päänsärky pois, että olen huomenaamuna reippaana lähdössä raalle!

-Emmi

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lisää oripoweria! (Uusi heppakamu)

Noniin, esittelyyn pääsee nyt uusi heppakaverini. Pidemmittä puheitta pieni tietopaketti uudesta hevosesta ihan ensiksi.

Caarna
Suomenhevonen
2011 
Ori
e. Lento-Ansa
i. Cameron
ei. Santeri Dahlia

Eräs päivä sain puhelun entiseltä tallitutulta, joka kysyi, olisiko minulla innostusta ratsastella Caarnalla liikunnan monipuolistamiseksi. Tottakai olin innoissani, vaikka tiesin, ettei Caarnan selässä ole koskaan käyty ja kyseessä on nuori ori. Tunnen Caarnan vuosikkaasta asti ja olen aina pitänyt siitä. Joku saattaa muistaa hevosen näistä kuvasta?



Tosiaan, Caarnan kanssa on siis tarkoitus harrastella hyvällä mielellä selästä käsin ja mahdollisuuksien mukaan sitä vähän opettaa. Putteliini on tosi rauhallinen ja hyväkäytöksinen oriksi ja on tosi nopea oppimaan. Tällä hevosella on superiso pää, jossa napittaa kaksi suloista ja viatonta pientä silmää. Sillä on varmaankin lempein katse, mitä olen koskaan yhdelläkään hevosella nähnyt. Caarna on siis oikein asiallinen ja fiksu nuori, jonka kanssa on kiva tehdä.


Caarnan kanssa on tarkoitus touhuilla pääasiassa kerran tai korkeintaan pari kertaa viikossa. Pääpaino on tottakai ravitreenissä, eikä tästä mitään sen erikoisempaa ratsua olla tekemässä. Tallilla on tosi hyvät ratsastusmahdollisuudet, tilava valaistu kenttä, pääosin ravihevosille tarkoitettu rata(?) ja paljon maastoja.

Kysykää Caarnasta, kysymyspostaus on vielä auki!

Kertoilempa samaan syssyyn lyhyesti vielä tämän päivän tapahtumista. Heräsin kellon soittoon jo ihan aamulla. Tarkoitus oli lähteä yli kuukauden tauon jälkeen Yrkin kanssa radalle! Eikun poni ja kamat kyytiin ja menoksi.



Radalta kun tultiin takaisin tallille, polkaisin samantien kotiin vaihtamaan vaatteet, kun Tuuli sitten jo odottelikin minua pihalla. Tästä eteenpäin kuvailimme videopostausta, jonka saatte mahdollisimman nopeasti. Ensin ajeltiin Varkauden ratsastuskeskukselle antamaan hevosille päiväheiniä ja Tuuli ratsasteli pikaisesti muutamalla hevosella. Täältä jatkoimme kiireen vilkkaa Mäkkärin kautta Caarnan tallille. 

Caarnan kanssa tänään totuttelimme ihan ensin satulaan ja satula selässä painuimme kentälle harjoittelemaan liinan päässä kulkemista. Melko nopeasti heppa tajusi idean ja juoksentelikin sitten ihan hyvin ympyrällä. Koskaan aikaisemmin ei Caarnaa siis oltu juoksutettu liinassa.


Liinan päässä juoksentelun jälkeen omistaja toi minulle tallista ravikypärän päähän, eikun Tuuli pitämään kiinni ja minä totuttamaan poikaa ratsastajaan. Satulan heiluttelusta, mahallaan selässä roikkumisesta ja muista totuttelukeinoista päästiin siihen, että Caarna käveli rauhallisesti Tuulin taluttamana pienen lenkin minä istuen kunnolla selässä. Nuorukainen käyttäytyi niin hienosti, että oli aika lopettaa päivän puuhat ja antaa hevoselle paljon kehuja. Ensi kerralla on hyvä jatkaa tästä!

Tämmöinen karvakamu alkaa pyöriä Yrkin, Muulin ja Tirpin lisäksi blogissa. Nyt kysykää kaikki mieleen juolahtaneet kysymykset Caarnasta ja miksei kaikesta muustakin, niin saan joku päivä vastailtua kunnolla kysymyksiinne.

-Emmi