maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kuulumisia ja kysyttävää?



Julia Engblom ja Verdi
1/1000  f/3.2  ISO200
Joonas Oranta ja Calazio
1/1000  f/3.2  ISO200
Viikonloppu on ollut tapahtuma- ja tunnerikas. On iloittu Jullen paluuta Suomeen, itketty veljen lähtöä armeijaan, naurettu ihanille ihmisille, pohdittu elämän käänteitä ja nieleskelty itkua monessakin tilanteessa.

Lauantaina lähdettiin Ainon, Jennin ja Ainon serkun kanssa kohti Savonlinnaa katsomaan Opera Games -kisoja. Päivä vierähti siellä nopeasti kameran kanssa leikkiessä. Oli kyllä tosi huono kuvata katsomosta ja valonkin puolesta oli tosi huono päivä kuvaamisen suhteen, ainakin loppuajasta. Onneksi tuota katsomosta ja vähän yläviistosta kuvaamista voi pikkunikseillä vähän korvata. Käytin taas kuvien käsittelyynkin ihan jonkin verran aikaa. Lisää kuvia pääse tästä linkistä katsomaan. Oliko kukaan lukijoista katsomassa noita kisoja?

Sunnuntaina olin lupautunut ruokkimaan poniset päivällä ja tekemään hommat tallilla. Käytiin Jullen kanssa siis hommimassa ja rapsuttelemassa Tirppiä. Matka jatkui sieltä vielä ajamaan Iitulla. Oli kyllä ihanaa talleilla pitkästä aikaa kaverin kanssa ja päästä melkein kahden viikon jälkeen Jullen kanssa purkamaan kaikki kerrottavat asiat. Illallalla olikin ihan kamalaa sanoa omalle veljelle heipat ja pärjäämiset armeijaa varten. Meillä on todella hyvät välit ja on kyllä totuttelemista, ettei olekaan vähintään puoleen vuoteen ketään hölömöä nauramassa mun kanssa typerille jutuille.

Mä tässä mietin, että olisko kysymyspostaus mitään? Mä tykkään tosi paljon tehdä kysymyspostauksia ja niitä on täällä blogissa aika usein nähtykin. En tykkää pitää niitä ihan turhaan, mutta tämän tallikuvion aikana ei vielä yhtäkään kysymyspostausta ole ollut, joten löytyisikö kysyttävää? Kysymyksiä voi laittaa jo tähän postaukseen ja jos näyttää että niitä riittää, vastailen kunhan on kunnolla aikaa. Kysyä saa kaikkea maan ja taivaan väliltä, lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin, jotka pysyvät hyvän maun rajoissa.

-Emmi

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Elämä ottaa ja antaa

Tällä hetkellä ehkä parasta mitä tiedän, on se, kun näen tämän pienen ajatuksia täynnä olevan pään nousevan heinien seasta sen nimeä kutsuessa.


Tuon pienen hevosen luottamus ja kaveruus minua kohtaan lämmittää mieltä niin paljon.


Huonoimpienkin päivieni piristys on tämän hevosen lempeä katse ja lämmin puhallus käsiini.


Sen huokuva elämänilo saa väkisin omatkin suupielet nousemaan.


Mä en uskonut Pojun kuoleman jälkeen, että mikään hevonen yltäisi koskaan edes lähelle samaa tasoa kuin se. Poju on aina kuitenkin Poju, mutta silti näköjään kaikki on mahdollista.


Tirpissä on sitä jotain. On upeaa, että saan olla mukana näin hienon nuoren elämässä. Tasan kymmenen kuukautta sitten maailmani romahti, kun ystäväni lähti laukkaamaan vihreämmille niityille. Siitä asti olen kaivannut ystävää, juuri sellaista ystävää. Nyt minulla on sellainen.

-Emmi

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Videopostaus Jennin kanssa!

Voin nyt julkaista tämän kun ollaan jo tiistain puolella, niin ei tule kahta kahta postausta samana päivänä!

Niin kuin jo mainitsinkin, kuvailtiin Jennin kanssa jonkinlaista videota. Ei ihan kamalasti tähän panostettu kylläkään, ekalta päivältä (mm. silloin ratsastin Cinolla ihan kunnolla) ei ole mitään matskua muistikortin hajoamisen takia ja oikeastaan muistakin päivistä kuvailtiin mitä jaksettiin. Paljon meidän touhuja on jäänyt kuvaamatta, mutta olkoon nyt näin. Yllättävästi siis meiltä on enemmän matskua, kun täältä kuvailtiin kaksi päivää, toisin kuin Jenniltä. Pitkäkään se ei ole, mutta ei haittaa, jospa tällä kertaa kaikki jaksaisivat katsoa. Pidemmittä puheitta antaa mennä, kertokaa toki tykkäsittekö vai oliko ihan turha?



-Emmi