tiistai 26. elokuuta 2014

Kuulumisia lyhyesti

Mulla on nykyisin aika vähän aikaa ja innostusta blogia kohtaan. Ajattelin kuitenkin olla tekemättä mitään päätöksiä blogin lopettamisen, tauon tai hiljaiselon suhteen. Aion kirjoitella juuri silloin kun siltä tuntuu, enkä tunne olevani tilivelvollinen kenellekään kirjoitanko vai enkö ja mistä se johtuu.

Mulla oli myös jossain vaiheessa valokuvausinto ihan hukassa. Sit mä vaan päätin hetkeks jättää kameran nurkkaan ja nyt oon taas sormet syyhyten pyrkinyt nappailemaan parempia ja parempia kuvia. Tällä hetkellä mä olen myös motivoitunut kuvaamaan muutakin kuin hevosia. Silti Yrkki ja Tirppi pääsee aika usein linssin taakse...



Tästä tulee mulle taulu!


Viikonloppuna koitti se lähes vuoden odottelua vaatinut Cheekin stadionkonsertti Ainon kanssa. Meillä oli tosin paikat eri katsomoissa ja mulla menikin koko keikka ihan yksinään ollessa.. Mutta ei haitannut mitään, se mies on vaan jotain niin...♥  Käytiin Helsingissä siis keikan takia ihan päiväseltään ja valehtelisin jos väittäisin, että uni ei maistunut viiden maissa sunnuntaiaamuna kun vihdoin painoin silmät kiinni reissun jälkeen. Huippua oli, eikä varmasti unohdu ikinä!

Tirpin opetusta ei olla vielä sen kummemmin pystytty aloittamaan, mutta lähes päivittäin olen sen sisälle ottanut harjattavaksi. Narujen päissä oleminen on nyt jo ihan rutiinia, mutta valjastaminen ei... Pitäis ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa paaaaljon useammin pistämään vehkeet selkään, niin se ei joka kerta olisi ihan noin kamalaa. Huomaan nimittäin, että kun valjastan Tirpin vaikka viikon ajan säännöllisesti joka toinen päivä, on homma ihan helppoa, mutta tänäänkin taukoa edellisestä kerrasta oli varmaan pari viikkoa... Haavereitakin sattu, kun polle polkas mun varpaille niin kovasti, että tuskissani itkin hetken tallilla ja nyt varvas on vieläkin kipeä ja punainen. No, ei ollut eka kerta kun Tirppi turmelee, mutta nää kuuluu lajin luonteeseen!


Ylläolevassa kuvassa oikealla on kuva Tirpistä alkukesästä ja vasemmalla uusi kuva. Neiti on ihan huimasti ottanut takakorkeuttaan kiinni! Viimeksi pari päivää sitten mitattuna Tirppi oli takaa 152cm ja edestä 150cm... Ihan kummallista vuotiaaksi varsaksi!

Mut joo, tän enempää mullei asiaa ookkaan, joten painun syömään ja nukkumaan. Muistakaahan kaikki mennä seurailemaan mua instagramiin, jonne päivittelen vähän kaikkee!! http://instagram.com/emmikinn

-Emmi

lauantai 16. elokuuta 2014

Eksyneelle risteys on vaikein

Uusi alku. Ei blogille, vaan elämälle. Okei, elämällekin on väärä sana. Ehkä uusi alku minulle, kuulostaisi parhaimmalta. 

kuvan uskottavuuden pilaa toi mahtava lippis xD
Koulu on alkanut ja elämä on tasoittunut. Mä olen nyt tunnollinen lukiolainen, entisen huligaani-minäni sijaan. Viimeinen vuosi on tehnyt ihmeitä. Pohjamudissa pyöriminen niin itsetuntoni, kuin ajatusmaailmani kanssa, sekä sieltä ylös nouseminen on näköjään tehnyt minusta eri ihmisen. Tosin kokoajanhan myös ikää tulee lisää, enkä voi väittää ettei sillä seikalla olisi osaa missään.

Uudessa koulussa oli helppo aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä pystyin antamaan ihmisille itsestäni sellaisen kuvan, kun itse halusin. Mulla on aina ollut vähän huono itsetunto. Mä olen ollut ennen se, joka vetäytyi muiden taakse. Mut nyt mä olin se, joka tarjoutui itse vastaamaan, aloittamaan tai kertomaan. Olin se, joka pyysi tuntemattomia mukaan ryhmään, kertoi selkä suorana nimensä ja luotti itseensä. Mä olin omasta mielestäni se, millaisia ihmisiä olen ennen arvostanut ja ajatellut josko minäkin voisin pystyä tuohon.


Kävimme muutaman kaverin kanssa hyppytunnilla entisellä yläasteella ja vastaanotto oli monilta opettajilta vähän, noh.. Nyt uudessa koulussa olen saanut kuulla, että uudet tuttavuudet ovat luulleet minua "super"oppilaaksi kun viittaan niin paljon ja olen kunnolla koulussa. Siinä vaiheessa musta tuntui, että mä onnistuin just siinä, mihin mä pyrin. Mulla on hyvä pohja jatkaa. Jos olisin jatkanut samoissa ympyröissä samojen ihmisten kanssa kuin ennenkin, en luultavasti olisi pystynyt tähän. Kuria ja luottamusta itseeni puuttuu ihan liikaa.

Sillä, että poistun käyttäytymiseni kanssa omalta mukavuusalueeltani, kasvattaa mua kokoajan. Vaikka sanotaan, että omaa luontoa ei voi muuttaa, silti sitä voi hallita. Olen jo nyt tokaissut, että välillä olisi niin rentouttavaa vaan palata entiseen. Loppujen lopuksi tiedän, että ihan tulevaisuuteni kannalta olen tehnyt oikeita ratkaisuja. Sen kyllä tiedän, että tunnollinen oppilas -innostukseni laantuu, mutta en voi odottaakaan muutosta sormia napsauttamalla. Mä olen kuitenkin kasvanut ja kypsynyt.


Mikään ei kuitenkaan muuta mun todellista luonnetta. Mä vaan olen oppinut toimimaan tilanteen mukaan. Tai no en voi vielä sanoa osaavani sitä, paremminkin opettelen parhaillaan. Mä olen ja tulen olemaan vielä pitkään nuori, teini, joka ei ajattele loppuun asti ja tekee hulluja asioita joita muistella kiikkutuolissa istuskellessa, tai hävetä jälkikäteen. Vaikka mä osaisin käyttäytyä, se ei tarkoita, etten voisi elää. Elää mä saan joka tilanteessa. Mä olen nuori ja mun kuuluu kompastella ja välillä vaikka kaatuakin. Miten mä muuten tietäisin, että matkalla voi olla monttuja, mutta ne on tarkoitettu siitä huolimatta yli päästäviksi.

On pelottavaa huomata, että en kuulu enää niihin, ketkä katsotaan täysin lapsiksi, vaikka itse luulevat olevan vanhoja ja viisaita. Mä kuulun pikkuhiljaa niihin, jotka luulevat itse olevansa lapsia, mutta ulkomaailma odottaa heiltä vastuuta ja päätöksiä. Mulla on käsissäni mun tulevaisuus. Joka ikinen päivä teen valintoja tulevaisuuteeni liittyen. Toimintani, valintani ja sanani voivat vaikuttaa loppuelämääni. Olisinpa osannut nauttia niistä päivistä, kun sain olla viaton ja huoleton lapsi ilman vastuuta mistään. Enkä väitä, että pitäisin vastuuta taakkana, tai että elämäni ei olisi mukavaa. Päin vastoin. Olen tällä hetkellä onnellisempi ja iloisempi kuin pitkään aikaan. Tunnen kulkevani selkä suorana luottaen itseeni ja se kaikki tuntuu tosi hyvältä. Olen tyytyväinen itseeni.

-Emmi

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Vastaukset

Alkuun on pakko infota, että mäkin siirryin nyt uuden puhelimen (S4 plus♥♥♥) myötä nykyaikaan ja tein instagramin!! Sinne pääset tästä linkistä!

Nyt vasta sain aikaiseksi vastailla näihin kysymyksiin, enempää selittelemättä, olkaa hyvät!

Millä tallilla siis Caarna asuu? Samalla Yrkin ja näiden kanssako?
- Caarna ei asu samalla tallilla kuin Yrkki, Muuli ja Tirppi. Caarna asuu Varkaudessa parinkymmenen hevosen tallissa, josta löytyy niin ratsuja kuin ravureitakin.

Caarna on Cameronista, eli Suikun suku virtaa siinäkin niin kuin Hannussa, huomaatko niissä yhtäläisyyksiä?
- Molemmilla Suikku on kuitenkin sen verran kaukana suvussa, että ei mitään yhtäläisyyksiä huomaa. Caarnassa ja Hannussa en näe oikeastaan mitään muuta samaa kuin värityksen. (Tässä puhutaan siis Roosan blogissa esiintyvästä Hannusta)


Kadutko koskaan, että lopetit vuokraamisen?
- En ole katunut yhtäkään vuokraamisen lopettamista hetkeäkään.

Kaipaatko koskaan ratsastusta?
- En kaipaa, ja ratsastanhan mä pari kertaa viikossa.

Mikä lämminverisissä viehättää?
- Se, että ne ravaa kovaa! Se on niin siistiä, kun ei ratsurotuisilla semmoista kyytiä ravilla pääse! Ja tykkään lämppäreiden monipuolisuudesta.

Tirppi viime kesänä, pikkumytty :3
Maksatko noista hevoshommista?
-Vaikka nämäkään jutut ei mitään salaisuuksia ole, niin en silti halua ihan periaatteesta puhua raha-asioista netissä.

Aiotko joskus vielä ratsastaa?
- Ratsastankin tätä nykyä pari kertaa viikossa!

Millaisista hevosista tykkäät?
- Luonteikkaista. Nykyisin mä myös tykkään kaikista eniten oreista. Niissä on sitä jotain, mutta eivät ole samanlaisia herkkiksiä kuin tammat.

Eikö ole tylsää vain hoitaa hevosta?
- Olisi tylsää vain hoitaa hevosta, jos kävisin päivittäin harjaamassa 15-vuotiasta opetusmestaripuokkia, mutta varsan kanssa touhuillessa opetan ja totutan sitä, sekä teen askareista sille rutiinia. Myös Yrkin "hoitajana" toimiminen on kivaa, kun pääsen samalla oppimaan ravijuttuja (valjastuksen jne.) ja olemaan mukana ravihepan arjessa. En ole missään vaiheessa kokenut hommaani tylsäksi!

Millainen olisi unelma-hevosesi? (Rotu, sukupuoli, luonne, väri yms...)
- Ihan unelmieni hevonen olisi varmaankin monipuolinen lämminverinen. Sellainen, jonka kanssa voisin harrastella niin ravi-, kuin ratsujuttujakin. Sukupuoli olisi mielellään ori (..:D), luonteeltaan se olisi vähän omanlainen ja kiltti, mutta säpäkkä. Väritykseltään mielellään ruunikko, ei tumma (vähemmän ötökkäongelmia).

Miksi valitsit lämminverisen vaikka olisit voinut ratsastaa osaavalla hevosella?
- Jos tässä viitataan Maukkaan, niin en kokenut Maukan vuokraamista enää omaksi jutukseni enkä kivaksi. Ja outoa on tuo rodun vetäminen esille... Mä tykkään lämppäreistä enemmän kuin tavan ratsuista.


Miksi et ole enää tekemisissä Lauran kanssa?
- Aika pitkään ihmisiä kiinnostaa, kun ei olla oltu yhteyksissä Lauran kanssa kohta varmaan yli puoleen vuoteen :D Mutta siis tähänkin vastaus löytyy blogissa jos oikeasti jaksaa penkoa. Nämäkin on oikeasti mun ja Lauran välisiä asioita.

Mikä on mielestäsi hevosissa parasta?
- Hevosissa parasta... hmm... No voiko tähän sanoa luottamus niiden kanssa? Se jos jokin on parasta.

Harrastatko jotain muuta kun hevosia?
- Säännöllisen epäsäännöllisesti juoksen

Mitä teet vapaa-ajalla?
- Vapaa-ajalla mä pääosin oon kotona ja käyn tallilla, niin karulta kuin se kuulostaakin. Kyllä välillä nään kavereitakin, istuskellaan meidän terassilla, käydään mökillä ja muuta mukavaa!


Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
- Kesä, ehdottomasti! Mä tykkään kaikesta kesässä. Valoisista öistä, lämmöstä, uimisesta, auringosta, veneilystä, mökkeilystä, terassilla istumisesta, omenoista, mansikoista, mustikoista, kesäsateista ja huipuksi mato-onkiminen on ihan lempparia!

Mitä suunnitelmia sulla on kesän jälkeen?
- Kesän jälkeen alkaa lukio, syksyllä Tirpin opetus kärryille jnejne.. Eniten ja jännityksellä odotan tota Tirpin opetusta... Kesän jälkeen tottakai jatkuu talleilu ihan samalla tavalla ja Caarnan luona käyn kerran viikkoon.

Miksi bloggaat?
- Bloggaaminen on kiva tapa "ilmaista itseään". Mä tykkään myös paljon julkaista kuvia ja kuulla lukijoiden ääntä ja mielipiteitä.

Mihin ammattiin haluaisit valmistua?
- Mä tähtään tällä hetkellä siihen, että musta tulee psykologi!

Oletko lukiossa?
- Alle viikon päästä joo.. :|

Mikä oli keskiarvosi ysiltä päästyäsi?
- 8.3

Montako vuotta aiot vielä blogata, jos ei tule muita esteitä?
- En ole päättänyt mitenkään, aika näyttää.

Menetkö mieluiten koulua, esteitä vai maastoa?
- Koulua.

Pidätkö kovasta vauhdista ratsastaessasi vai köllötteletkö käyntiä ja ravia lähinnä? (tarkoitan tutulla hevosella)
- En oikeastaan kummastakaan. En niinkään välitä vauhdista ja vaarallisista tilanteista, vaan mielummin työskentelen hallitusti, mutten sitä sanoisi köllöttelyksi. :D

Montako kertaa käyt keskimäärin tallilla?
- Päivittäin, ellei jotain estettä ole.


Käytkö usein tervehtimässä Pojun omistajan muita hevosia?
- En ole käynyt kuin kerran Pojun omistajan tallilla Pojun kuoleman jälkeen.

Miksi Iitusta ei ole enää esittelyä?
- Iitu pyörii blogissa nykyisin niin vähän, että pidin sitä aika turhana joka enemmänkin vain sekoittaa lukijoita.

Voisiko videopostauksia saada useammin?
- Voishan niitä, jos niitä vain oikeasti toivotaan paljon. Nyt yleensä teen videopostauksia vain ihan omasta päähänpistosta.

Onko kivaa, kun koulut alkaa?
- Ei!! Kesä meni ihan supernopeasti ja olisin mielelläni jatkanut lomaa...

Kysymyksiä tuli aika vähän, eikä mitään sen ihmeellisempiä ja syvällisempiä tullut, joten aika tylsäksihän tämä jäi. Nyt mä jatkan uuden puhelimen räpläämistä ja viimeisistä lomapäivistä nauttimista!

-Emmi